Haukkukeitaalta putkeen

Pitäis kirjustaa useammin.

Keskiviikkona (15.7.) tytöt vähän tempaisi. Fiksusta ideasta saamme kiittää minua. Eihän se ole matka eikä mikään kantaa pentua Haukkukeitaalle, eihän? No ei tietenkään - mennessä! Kyllä oli kieltämättä kädet hiukan kipiänä kotiin päin tullessa. Riimi oli aivan poikki. Eikä ihme. Haukkukeitaalla tsekattiin putki mikä olikin ihan hirmuisen pelottava. Salsa kyllä meni läpi ongelmitta Ronjasta puhumattakaan (neitihän vaikka asuisi siellä jos voisi ;) ). Onneksi nakit pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Läpi ei kuitenkaan tultu mutta eihän se edes ollut tavoitteena. Kunhan edes tutusteltiin.

Sunnuntaina pääsin käymään Ruottin puolella shoppailemassa. Itselle se oli vasta kolmas kerta ja mukana ollut kummitäti helpotti asiaa kummasti - jopa Rusta löytyi. Olin onnesta soikeana, kun tultiin kaupasta ulos. Meilläkin on nyt oma agilityputki! Ai että! Ja vielä matkakokoa. Ajaa kyllä asiansa tosi hyvin. :) Harmi vaan et pussia ei enää ollu, se olis kiinnostanu myös. Tosin, jos olisin ollu fiksu, olisin ostanu myös toisen putken. Olis saanu treenata muutaki ku pelkkää putkeen menoa. Tai vaikka tuunata toisen pussiksi.. Haaparannan eläinkauppa oli kyllä iso yllätys (jopa minulle ;) ). Kummitädilläkin oli silmät ihan lautasen kokoiset "näin paljon leluja?! Eipä ois ikinä tullu mieleenkään, että koiralle voi näin paljon leluja hankkia!"

Lähes 12 tuntia meni kummasti kauppoja laukatessa. Eikä siltikään ihan kaikkea keretty kiertää. Himoshoppaajat.. ;)

Aamuisin ei oikein nukkuminen onnaa. Riimi herää ennen viittä. Ainoa hyvä puoli tuossa on se, että neiti on oppinu vinkumaan aamuisin. Ja shhh, ei kait se nyt tylsyyden takia vingu, hätäänsä tietenki. ;) Sinnillä tänäkin aamuna pysyin sängyssä kuuteen asti, ettei tulis tavaksi herätä ihan noin aikaste. Se, että kuinka paljon sain nukutuksi oliki ihan toinen juttu. Pentua piti käydä kaivamassa pari kertaa sängyn alta (jalat meinas saaha kyytiä) ja tökkäsemässä (kaapin kulma oli saada uudet koristukset). Lopulta neiti rauhottui syömään purutikkua, joten sain ruhtinaalliset 10 minuuttia pitää silmiä kiinni.

Viikonloppuna piti jo myöntää et kyllä tämäkin piski pikku hiljaa muuttuu pennusta nuoreksi koiraksi. Selän päällä kasvaa jo karheaa karvaa ja häntäkin on saanut muutamia haivenia. Nyt kun vain lopettaisi kasvamisen ajoissa (siis korkeuden puolesta). Pentunäyttely olisi 19.9. Siikajoella ja tarkoitus olis sinne suunnata. Seisomista harjoitellaan päivittäin ja se sujuu jo ihan hyvin (sen 3 sekuntia ;) ).

Niin, ja Riimin maha parantui ihan itsestään. Muutenkin ihon raappaaminen on vähentynyt vaikka silti tuntuu, että korvat vaivaa välillä. Kauhia kyhnyttäminen, jota säestää tuskastunu öninä. Onneksi mennään jo seuraavalla viikolla eläinlääkäriin niin voin kysäistä siitä sitte.