Taisi sitten olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun menen koiran kanssa Stockalle. Ei siinä, kaikki sujui erittäin hyvin, mutta siltikki oli hiukan sellainen 'eiherranjumalakohtanepotkaseemeidätulos'-olo. ;)
Riimiläinen on kaahian reipas. Sovittiin, että tavataan H&M:n eessä. Neiti oli kauhiana menossa katsomaan ohikulkijoita. Nakkia käytiin maistelemassa, jonka jälkeen nökötettiin remmin päässä ja katseltiin ohikulkevia ihmisiä. Ihmisten ilmeet on ihania - osa hymyilee pennuille, jotkut jää katsomaan pidempään ja joidenkin pitää ehdottomasti päästä koskemaan. :) Toisaalta, kun pennun kanssa kulkee, tuntuu että niitä katseita kertyy huolimatta siitä missä paikassa milloinkin on. Finnkinon kohdalla ohiajavassa autossa kuljettajan vieressä oleva nainen sai kauhean osoittelukohtauksen. Kyllä pisti naurattamaan.
Kaikesta huolimatta meitä ei potkaistu ulos. Ilman A:ta ja Salsaa itsellä olisi kyllä jääny menemättä. Sen verran hyvin on iskostunu päähän, ettei koiria saa viedä kauppoihin. Itse olisin kääntyny jo pois liukuportaiden kohdalla. Hienosti yritin A:hankin vedota, ettei herranjumala sentään koiria saa viedä ylimpiin kerroksiin. Tämä sit kysyi et miten ihmeessä ihmiset ostaa lemmikkipuolelta esim. pannan, jos sitä ei voi sovittaa. Summassa varmaan.. ;)
Njoo, mukaan tarttui pussi ruokaa ja korvanpuhdistusainetta. Itsehän en ostanut mitään mutta A taiteili pussin ja pennun kanssa. Ipanoilla oli hauskaa (tai noh, tylsää..?). Jos vain satuttiin tuomaan pennut liian lähelle toisiaan, alkoi hurja näykkiminen ja äninä. Ai miten niin liikaa virtaa?
Ärräläisten toinen osapuoli vietti maanantain mökillä. Kuulumisien mukaan neiti oli laiskotellellut koko päivän. Yhden vaivaisen kerran oli pallon hakenut ja se siitä. Kyllä se on vaan on NIIIN raskasta, kun pitää 3 kuukautista pentua sietää. Ja vielä joka päivä! Kyllä elämä on kurjaa!
Ihan omien käsieni iloksi tajusin tuossa eilen, että se jumalaton puruvoima, joka kohdistuu käsiin on vähentyny huomattavasti. Leikkimisen yhteydessä Riimi kyllä nappaa mistä tahansa kiinni mikä vain liikkuu. Mutta muuten tuo sormien pureskelu on vaihtunut sievään hampailla kokeilemiseen ( =lutkuttamiseen) tappamisen sijaan. ;) Sukkien syömisen lisäksi mattoja tuo ipana ei osaa jättää rauhaan. Heti kun tylsä omistaja unohtaa puuhata jotain, mattojen hapsut saa kyytiä. Niihin ensimmäisinä isketään kiinni, jos vain jotakin pitää saada purra. Ihanpa sama onko lattialla puruluita tai leluja enemmän kuin kymmenen, hapsut on silti monta kertaa parempia.
Naksutinta ollaan treenattu ja noh, moving forward little by little. Mitään erikoista ei olla otettu, ihan vain naksuteltu ja nakeltu makkaraa suuhun (nojoo, kontaktia ehkä hiukan). Tässä tällä viikolla olis tarkotus alkaa parantaa luoksetuloa sekä harjoitella seisomista. Jos me joskus ehkä päästäisiin käymään näyttelyssä. Nyt vaan jännätään tuota kokoa..
Eläinlääkärin suosituksien mukaan ostettu shampoo ei näytä toimivan mitenkään erityisen hyvin. Riimiläinen raapii itseään ihan samaan tyyliin kuin viime viikolla. Katsellaan vielä viikon verran ja sen jälkeen kysellään jatko-ohjeita.
Sisäsiisteyteen ei oikeastaan ole tullut muutosta. Verrattuna Salsaan Riimi pissii kolme kertaa enemmän. Ulkona pitää olla laukkaamassa tunnin välein. Jos tuon unohtaa, niin sitten saakin olla rätin kanssa kyykkimässä jossain nurkassa. Lehdelle osutaan tuurilla. Mut eiköhän se tästä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti