Niin se viikonloppu taas meni. Ihan liian nopeasti. Tuntuu ettei millään kerkeä tehdä kaikkia asioita, jotka jättää lopulle viikkoa. Tosin, voisihan sitä joskus olla jättämättä kaiken maailman töitä kahdelle vapaalle päivälle, joille muutenkin onnistuu järjestämään ohjelmaa..
Tuo Ronjan kuva tosiaan on otettu lauantaina, kun mentiin iltapäivällä vierailemaan A:n luo. Itse olen hurjan tyytyväinen tuohon kuvaan. Tausta on perfecto ja koirakin onnistuu poseeraaman hianosti. Ei ole korvat pystyssä tai pentuja hyppimässä kuvan reunamilla. ;) Saatiinpa myös kehuvaa kommenttia Ronjan turkista ohi ajavalta pyöräilijältä, joka jäi ihastelemaan Riimiä. Eipä siinä, kylläpä se kestikin viitisen vuotta, että neiti sai kasvatettua itselleen kunnon karvan. Taitaa jopa olla parhaimmassa kunnossa tässä vaiheessa kuin ikinä.
Koirilla oli paljon virtaa tuhlattavana sillä aamupäivä oli mennyt nukkumiseen. Meillä juhlittiin 60-vuotis syntymäpäivää ja jostain syystä koiria ei haluttu sinne sähläämään vieraitten keskelle. ;) Penikat veti rannalla rallia pusikoitten kautta juosten ja väänsi ruohoa takapihalla. Kyllä oli väsynyt pieni Riimiläinen illalla kotona nukkumassa.
Jopa niin väsynyt, että neiti ei jaksanut leikkiä sunnuntaina aamulla normaalisti. Riimi oli pistämässä unille jo heti aamupalan syömisen jälkeen. Ajattelin neidin olevan vain poikki eilisestä riehunnasta Salsan kanssa. Pennut jaksoivat painaa tunteja nukkuen välillä pienen hetken. Päätin kuitenkin käyttää ipanan edes pissalla, ettei tarvitsisi sitten vartin kuluttua olla kantamassa pentua ulos (Riimin tuntien tuossa olisi käynyt juuri niin).
Penikka aloitti hetken ulkona ollessaan kakomisen ja ajattelin että nonih sieltä se aamuruoka tulee ulos. Olis tullut vaan. Oksennusta ei tullutkaan ja Riimi vaan jatkoi kakomistaan ja henkäilyään. Tätä jatkui ikuisuudelta tuntuvan ajan (todellisuudessa about 1 minuutin verran). Riimi itse käveli eteenpäin koko kyseisen toimituksen ajan. Välillä kakomiseen tuli pieni tauko jonka jälkeen se jatkui. Tässä vaiheessa itellä tuli jo kaiken maailman ajatuksia mieleen; päivystäjän numero, pentu joka ei saa kunnolla happea, ei autoa käytössä.. Lopulta pentu sai yskäistyä kunnolla ja kakominen loppui. Kannoin pennun suoraan siitä sisälle ja pyh me mihinkään lenkille menty. En uskaltanu jättää Riimiä yksin tuon jälkeen. Neiti vaikuttikin ihan normaalilta.
Riimi nukkui 5 tuntia. Puolen tunnin ajan pentu jaksoi makoilla hereillä. Istuin aikani neidin seurana lattialla ja huomasin pennun mahan olevan täynnä pieniä näppylöitä. Pohdittiin tuossa koko päivä, että liittyykö nuo näppylät ja Riimin väsymys toisiinsa. Maha oli tulikuuma ja neiti oli ihan rättipoikki koko päivän.
Sen verran liikuttiin, että käytiin kummitätini luona syömässä ja katsomassa heidän samojedia. Voi että Riimi oli reipas. Käytiin 5 vuotta sitten Ronjan kanssa mutta eihän Ronja menny lähellekkään isoa valkoista petoa. Riimiä kiinnosti hirmuisesti ja lopuksi olisi pitänyt vielä saada leikkiä. :) Mutta eihän vanha herra (13 v) jaksanut. Reissusta tuli kyllä erittäin onnistunut ja Riimi sai hyvän kokemuksen. Perfecto. :) Neitiä jaksettiin ihailla ja totta kai ipana esitti maailman kilteintä pentua vierailla. Matot jätettiin rauhaan ja korvatkin löytyi. Vähänkö 'äippä' oli tyytyväinen. :D
Tänä aamuna Riimi oli taas ihan normaali itsensä. Jopa vielä normaalia iloisempi kuin yleensä. Omistaja oli kauhian ihana ja yöhousut meinasi saaha kyytiä, kun joku pöljä oli unohtanu ne keskelle lattiaa. ;) Näpyt näytti hiukan paremmilta eli katsellaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti