Tuossa kirjoituksen lopussa on Riimiläisen kulmurit, joista oli ihan pakko ottaa kuva. Verta on hiukan nähtävissä kulmurien reunoissa, joten herkimmät varokaa. ;)
Pikku hiljaa alkaa olla sellainen olo, että olisi voinut edes yhden ainoan viikonlopun viettää Kuopiossa. Eipä siinä, kiva käydä Oulussa mutta tuo rahanmeno hirvittää jo hiukan. :D Mutta minkäs teet, kun apteekista soitetaan harjoittelupaikan takia ja pyydetään käymään? Ei siinä hirveästi auttanut sanoa et "Entuu!".
Yksi ehdottomasti parhaimmista puolista Ouluun tullessa on se, että me päästiin Ouluvettiin poistamaan yläkulmurit. Uudet kasvoi kummaltaki puolelta eikä maitohampaat liikkunu olleskaan. Torstaina (10.9.) kokeen jälkeen nopea tiskaus ja matkalaukun pakkaus (taas yksi koe onnellisesti ohi - toivottavasti läpikin..). Eipä ole ennen jäänyt ihan noin tipalleen bussipysäkille ehtiminen (no okei.. kyllähän me siellä se pari minuuttia saatiin ootella). Kivempi olla ajoissa kuin juosta saappaitten kans joissa on korot. ;)
Enpä olisi arvannut junan lähtiessä kello 19:00 että 7 tuntia sen jälkeen meillä ollaan pesemässä ammeessa koiraa. Meni hiukan myöhään kiitos Riimiläisen..
Junahan oli jo itsessään myöhään perillä ja ennen kuin saatiin penikka pissatettua, iltatoimet tehtyä ja sähköposti luettua, kello läheni jo yhtä. Laskin siinä takkia vetäessäni päälle, että nopea ulkona käynti ja sitten suoraan sänkyyn. Nojoo, juuri kun olin pääsemässä nukkumaan huomasin lakanassa pienen märän oranssinkellertävän laikun, jonka aiheuttajaksi paljastui kukapa muukaan kuin Riimi. Neiti oli onnistunut pusikoissa juostessaan tartuttamaan itseensä etanan ja vielä liiskaamaan sen suhteellisen taitavasti. Limaa (ja itse etana) oli levinnyt paljon laajemmalle alueelle pennun selkään mitä etanan koko oli. Pienen tarkastelun jälkeen toinen etana löytyi oikean etujalan kainalotaipeesta. Tämä tapaus oli sentään ihan ehjä vaikkakin limaa oli turkissa ihan tarpeeksi..
Talouspaperilla sai etanat veks mutta loput ei sitten lähtenykkään. Fiksusti ajattelin että eiköhän se lima pesemällä lähde. Ei muuta kuin pentu ammeeseen. Ja pah. Saippua auttoi vielä vähemmän. Eipä siinä auttanu muu kuin kynsillä rapata irti limat turkista. Että näin. Kello oli jo reippaasti yli kahden ennen kuin limat oli saatu irti sekä pentu (ja omistaja) kuivattua.
Riimille teki aamu tiukkaa, kun ruokaa ei tippunutkaan suuhun kello 7. ;) Aamupalapöytään yritettiin kammeta itseään useaan otteeseen mutta nälkäinen reppana työnnettiin tylysti pois. Kyllä elämä on julmaa. ;) Aamua ei parantanut yhtään se, että parin tunnin päästä heräämisestä neitiin iskettiin rauhoituspiikki; Riimi kiljui kuin syötävä. Kyllä eläinlääkärissä on kivaa! Omistajalle lykättiin remmi kouraan ja pyydettiin tulemaan tunnin päästä takaisin.
Saldona reissusta on isohko lasku ja väsynyt ipana. Joka ääneen pitää reagoida ja liikkeelle melkein jaksetaan lähteä. Eläinlääkäristä saatiin myös mukaan jumalattomat torahampaat! Toisen hampaan juuri pidempi kuin itse hammas. Eipä ihme ettei hampaat heilunu laisinkaan.
Nyt kun kaikista kulmureista ollaan päästy eroon, taitaa suurin piirtein olla kaikki maitohampaat lähteny. Nyt vain odotellaan hampaitten kasvua. Jospa tuo pieni puremisvimma edes vähän siitä laantuisi.. :)
Ja kyllähän se harjoittelupaikkakin aukeni. :) Minut voi sitten bongata Limingantullin Prisman apteekista pääsiäisen jälkeen (voi herranjumala mitäköhän siitäkin tulee.. ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti