Tuntui ihan kohtalon ivalta pennunhakupäivä. Ronja kotiutui lähes tasan 5 vuotta sitten 13.6.2004. Riimin hakupäivä oli 12.6. Ja kauanko tätä oli odotettu? Pitkään. Tunnetilat ailahteli "herranjumalanytkösesittentapahtuu" -olosta haikeaan "viimeisetpäivätkahdestaanronjankanssa".
High-Glade's Exotic Esmeralda sai nimekseen Riimi. Nimeä pyöriteltiin mielessä pitkään; sitä pohdittiin ja pohdittiin. Olin kerännyt nimilistaa mahdollisista itseä miellyttävistä nimistä. Lopulta sitten päädyttiin ärrällä alkavaan nimeen ihan vain sen takia, että se jatkoi tätä meidän perheen ärrä-teemaa. Riimi miellytti itseä eniten sekä se ei ollut liian ihmismäinen.
Iso kiitos pennunhakumatkasta Seinäjoelle kuuluu isälleni, joka lähti kuskiksi (rusina ja kahvi-palkalla ;) ) Erittäin iso kiitos kuuluu myös kasvattajalle, jonka luona oli erittäin ihana vastaanotto. Riimin muut sisarukset olivat lähteneet jo uusiin koteihin, joten vastassa oli kolme aikuisempaa koiraa sekä itse pentu.
Neljän tunnin automatka sujui ihan suhteellisen hyvin. Ensimmäinen puolisen tuntia Riimi kuolasi voimakkaasti ja oksensi myös iltapäiväisen ruokansa syliini. Reppana oli ihan pahoinvoiva. Puolen tunnin jälkeen neiti nukkui rauhallisesti ja kuolaaminenkin loppui. Ensimmäisen (ja ainoan) kerran pysähdyttiin Raahessa mökkimme pihalla. Jessus sitä sääskien määrää. Pihalla viivyttiin pakolliset 5 minuuttia, että neiti sai tehdä tarpeensa. Perillä Oulussa oltiin vasta yöllä kolmen aikaan.
Huomenna perjantaina tulee viikko täyteen siitä, kun pennunpallero asettui asumaan uuteen perheeseen. Ronja on ottanu pennun vastaan niin hyvin kuin on voinut toivoa. Ekana yönä ja vielä seuraavana aamunakin pidin Ronjan remmissä (myös sisällä), ettei neiti pääsisi tekemään yllätyshyökkäyksiä Riimin niskaan, joka oli totuttelemassa uuteen perheeseensä ja ympäristöön. Viikossa edistystä on kuitenkin tapahtunu hurjasti. Satunnaista turhaa ärinää tulee vielä Ronjan osalta, jos pentu kävelee ohi liian läheltä tai tulee haistelemaan/hyppimään päälle silloin, kun Ronjaa ei kiinnosta pätkääkään. Painimista en oikeastaan edes odota; Ronja on hienostellut aina sen suhteen. Huomenna olisikin tarkoitus lähteä Riimin kans moikkaamaan kaverin 8 päivää nuorempaa biisoni-pentua, jotta Riimi saa oman kokoista seuraa.
Sisäsiisteys sujuu toisina päivinä paremmin ja toisina päivinä huonommin. Riimi tuntuu olevan sitä mallia, joka oikein panttaa sisälle. Toisena päivänä oltiin pihalla odottelemassa pissaa _vain_ puol toista tuntia. Kyllähän se lopulta tuli ja siinä vaiheessa tunsin ylpeyttä pennun ja itseni puolesta.
Riimi ei ollut totutellu pantaan kasvattajan luona, joten se olikin sitten ensimmäinen juttu, johon opeteltiin lauantaina. Yllättävän nopsasti penikka lopetti ylenpalttisen raaputtamisen vaikka vieläkin sitä pitää rapata silloin tällöin. Tosin raappaaminen saattaa johtua myös allergisesta reaktiosta. Riimin korvat punoittaa reippaasti sekä massu myös. Mitään sen erityisempää se ei ole saanu nappuloiden lisäksi mut pitää olla antamatta muuta. Jos punoitus ei laske, pitää miettiä varmaan nappuloiden vaihtoa.. Pahpah. :)
Remmi sitten oliki kaulapantaa paaaaaljon pahempi ilmestys. Pentu lynttäsi pyllyn maahan ihan surkeana eikä liikkunu mihinkään (rimpuloinnin jälkeen tietty). Riimi saatiin liikkeelle nappuloiden ja metsän uusien hajujen voimalla. Liikkuminen sujuu vielä huvittavalla tyylillä; neiti nostelee tassuja aivan liian ylös joten remmi jumittuu etutassujen alle. Sen jälkeen neiti liikkuu vielä vähemmän. Eli meidän liikkuminen on vielä sähellystä. Saa olla nostelemassa neidin etutassuja muutaman minuutin välein, jotta remmin saa oikein. :)
Sosiaalistamisessa ollaan päästy ihan hyvin alkuun. Vieraita on käyny (niin ihmisiä kuin muutamia koiriakin). Alku-ujostelun jälkeen vieraat on ollu ihan ok. :) Varsinkin ihmiset; niiltähän saattaa saada vaikka nappuloita. Neitihän on kauhean ahne. Nyt sitten löytyi hyvä vastus Kidalle, joka on virallisesti ollu maailman ahnein koira. ;)
Automatkat neiti ottaa erittäin lunkisti. Muutaman kerran ollaan autolla ajettu ja neiti on nukkunu nätisti. Eilen käytiin keskustan reunamilla äitini luona kylässä. Hianosti Riimi reagoi omaan nimeensä vaikka autoja ja muita ihmisiä meni ohi. Tästä se lähtee. :)
Tuossapa oliki viikon kuulumiset.
Viikossa hiljasesta neitokaisesta on kehittynyt omapäinen ja itsenäinen sheltinalku. Kauhukakaramaisuutta neidissä on hirveästi. Hampaita käytellään reippaasti ja kieltäminen kaikuu kuuroille korville. Se vain lisää tappeluhalua. Onneksi lelujen tappamishalut on isot, joten sormet saa turvaan, jos vain leluja on lähistöllä.
Mie oon kyllä iloinen ja tyytyväinen tuohon reippaaseen siniseen koiraan. Ihana kesä tulossa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti