On ihana alkaa huomata kuinka toinen on jo kasvanut ihan hirveästi (niin kokonsa kuin 'järkevyyden' puolesta). Vielä kuukausi sitten Riimiä sai olla irrottamassa olohuoneen matosta useita kertoja päivässä. Eilen juuri totesin äidilleni, että kyllä se vaan oikeasti on kehittyny, kun ei edes matto maistu vaikka kyseessä oli vielä sellainen oikein ihana hapsumatto [click]. Riimi oli tunnin verran yksin äitini kanssa (itse kävin alakerrassa kampaajalla) ja siinä ajassa meidän äiti oli ihan myyty. Riimi oli kuulemma vaatimalla vaatinut syliin ja siinä sitten haistellut naaman sievästi läpi ja käpertynyt syliin nukkumaan. Kyllä se meidän neiti osaa allergiset ihmiset hurmata. ;) Ai että.
Ettei nyt ihan täydellisesti olisi tuo ilta mennyt niin matolle piti sitten ehdottomasti pissiä. Matto kun sattuu vielä muka olemaan sellaista sorttia, jota ei voi pestä. Ei kauheasti äitiäni naurattanut, kumma juttu...
Muutenkin on ollut ihana seurailla tuota neitiä, kun se ei ole enää iskemässä hampaitaan jokaiseen kohteeseen. Vaatteita silti häviää pyykkikorista, jos kaapin ovi jää auki. Kuten tänä aamuna Riimi juoksi tuhatta ja sataa olohuoneeseen musta möttö suussa. Kävin noukkimassa yli-iloiselta pennulta mustan sukan ja kiikutin sen takaisin isälleni, joka oli juuri parhaillaan etsimässä kyseistä vaatekappaletta sängyn alta.
Viikonlopun aikana paljastui myös ensimmäiset (oikeat) tuhot, jotka Riimiläinen on saanut aikaan. Mitään sen erityisempää neiti ei ole tuunaillut sitä ennen. Mitä nyt tapettia on hiukan revitty sellaisesta nurkasta mistä isäni ei osaa sitä ikinä edes etsiä ja muutamia reikiä on saatu aikaan sukkiin. Tuossa juuri lohduttelin isääni, että no worries, 2 viikkoa ja me lähdetään takas Kuopioon. ;)
Luoksetulo ja kontakti ovat olleet viikon verran päivien avainsanoja. Varsinki tuohon luoksetuloon on yritetty panostaa ennen kuin murkkuikä tulee vastaan. Muuten sujuu ihan hyvin jossei ole häiriötekijöitä ympärillä. Ulkona tarvitaan lisää treeniä.. Avustaja olis aika makee silloin tällöin. :) Pitää käyttää tuota hyväksi ennenku lähetään takas Kuopioon, siellä niitä avustajia ei ole ainoatakaan.
Viikonlopun aikana tuli pieni ajatuskatko ja jotenki ajatelin neidin olevan vasta 3 kuukautta. Tutkin kasvutaulukkoja ja pohdiskelin miten ihmeessä Riimi voi painaa reippaasti yli kilon enemmän kuin kaikki saman ikäiset pennut. Tuli pieni paniikki jo päälle et ei herranjumala sentään, noin isoko siitä tulee?! Eilen taas rokotusaikaa varatessa tajusin et 16viikkoinen ei tosiaan ole 3kk, vaan lähes 4. Kauhia kun tuntuu ettei enää pysy perässä. Nopeasti se kasvaa.. :)
Kuvat otettu sunnuntailta, kun testailin uutta kameraa. Ei oo järkkärin tasoa mut kulkeepa helpommin mukana. Kunhan nyt vain oppii kuvaamaan manuaalilla niin eiköhän se järkkärikin joskus tulee aiheelliseksi. Muttei vielä.
Lisäsin myös tuonne tekstien väliin 15viikkois poseerauskuvan. Pitihän sitä sellainenkin sinne saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti