Kesän loppua

Aika rientää..

Heinäkuun viimeistä viikkoa

Viime viikon keskiviikkona (29.7.) Salsa ja A sai todistaa Riimin ensimmäisiä koloja suussa - neidiltä lähti kaks alaetuhammasta kerralla. Ei ollut sitten yhtään blondi olo tytöillä, kun mietittiin et lähteekö pennuilla muita hampaita kuin pelkät kulmurit. ;)

Penikat paini normaaliin tapaan ja rallia vetäessään pennut juoksi muun muassa ns. haitarioveen pahki (mikä ei tietenkään hidastanu vauhtia tippaakaan). Siinä sitte ulkona ollessa huomattiin Salsan turkin olevan verinen ja lähemmän tarkastelun jälkeen Riimin suusta löytyi 2 tyhjää hampaan paikkaa. Siinä sitten hihiteltiin, mietittiin miten ne hampaat vaihtuikaan ja kurkittiin suuhun vähän väliä. Lopulta piti netistä tarkistaa mitkä hampaat koiralta vaihtuu. Olihan siitä ny se 5 vuotta, kun viimeksi piti näitä asioita miettiä. :D

Pitihän siitä nyt hianot kuvatkin oikeen ottaa. Eihän sitä joka päivä ensimmäisiä hamppeja tipu poikkee!

Torstaina (30.7.) käytiin hakemassa 16vk rokotukset. Neiti painoi yli 5 kiloa mikä sai aikaan lievän *gulp*-reaktion. Painaa painaa.. Anyway, Ell joka hoiti Riimiä 4 viikkoa sitten oli lomalla, joten aika oli vain sitten jollekin. Jotenkin jäi ei-niin-kiva kuva tuosta reissusta. Riimi käyttäytyi niin kuin olettaa saattoikin; makkara ei maistunut ollenkaan, pöydällä luimitutti hiukan ja sirunlukulaite oli kauhistus. Rokotus-osio meni yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla. Neiti ei tuntunut edes huomaavan mitään. Ell kurkkasi myös Riimin suuhun ja totesi kaiken olevan ok. :) Nätit hampaan alut sieltä jo pilkistikin.

Samainen viikko oli myös viimeinen työviikko. Mihin helkuttiin se aika meni? Täytyy ihan jopa myöntää, että oli hitusen haikeaa lähtä töistä pois. Kivat työkaverit ja itse asiassa, ei se työkään niin hullumpaa ollut etteikö sitä olisi tehnyt. Ja plussaahan oli myös ihan reipas palkka.. :D Jäin tuossa jälkikäteen miettimään, että kylläpä sitä sisällä istui kuin kyykki esim. hautuumaalla rikkaruohoja kitkemässä. Työnantaja kehotti vielä lopuksi ottamaan yhteyttä, jos on tarvetta työlle. Kyllä jäi niin hyvä fiilis että! :)

Viikonloppu vietettiin muuten aika lunkisti paitsi että meidät pakotettiin lauantaina (1.8.) mökille. Mökillä poimittiin (lue: syötiin) paaaaljon mansikoita, leikattiin ruohoa ja pilkottiin puita (oli muuten ihan erikivaa puuhaa kiitos kätevän pilkkojalaitteen. Ihan pakosta jouduin siirtymään muihin hommiin, kun taivaalta alkoi tulla vettä). Kyllä me muka makkaraaki paistettiin, se vaan onki ihan toinen juttu näyttikö ne nätin paistuneilta vai mustilta. ;) Tästä saamme kiittää mummoani, joka törkkäsi kepit liian lähelle tulta. Hiillosmakkaraa tosiaan..

Kesän lopun huipennus (3.8.09)

Ensimmäinen (ja ainoa) lomaviikko pyörähti käyntiin mahtavasti. Maanantai olikin Riimille erikoinen päivä. Silloin kyllä sitten sattui ja tapahtui. Ja kaikesta saadaan syyttää minua - niin hyvässä kuin pahassa. :) Luvassa oli junamatkaa, juna-asemaa, bussikyytiä ja kaupan päälle; kasvattajan tapaaminen!

Kello soi maanantaina hyyvin aikaisin. Jopa Riimi oli sitä mieltä, että herääminen kello 5 on hieman liian aikaisin. Neiti kurkkasi silmäluomien välistä heräilevää omistajaa ja ummisti silmät uudestaan. Se siitä aikaisesta herääjästä. Neiti kannettiin ulos pienten vastaväitteiden saattelemana.

Junan oli tarkoitus lähteä puol 7 aikaan aamulla, joten taivuttelin isäni viemään meidät asemalle. Lähtö viivästyi siitä ajatellusta ajasta hieman alle kymmenisen minuuttia. Eipä siinä, olin varannut aikaa ihan tarpeeksi, joten ei sinänsä oltu aikataulusta myöhässä.

Asemalla tulikin sitten ensimmäinen yllätys - pankkikorttini ei toiminu. Kaivaessani paluumatkalle tarkoitettua rahaa taskusta kirosin omaa tyhmyyttäni. Uusi kortti odotti keittiön hyllyssä. Kun se oli saapunut pari viikkoa sitten postin mukana, olin vain vilkaissut sitä, miettinyt nopeasti sen käyttöön ottamista ja törkännyt sen hyllyyn. Mutta.. Asia ei sitten todellakaan tullut mieleen uudestaan ennen lähtöä. Kyllä, tulihan tuo mieleen muutamia kertoja kaupassa käydessäni mutta se sitten hienosti unohtui ennen kotiin pääsyä. Kävelin takaisin autoon ja tokaisin isälleni, että se siitä lähdöstä tällä junalla, käteinen meni tuohon lippuun. Siinä sitten päätettiin, että kaahataan oton kautta ja siitä sitten junalle. Aikaa oli reippaat 5 minuuttia. Juuri kun olimme lähtemässä asemalta tajusin lompakkoa sulkiessani, että henkilökortti puuttui omasta taskustaan. Lisää kiroilua ja pähkäilyä; oliko se tippunu asemalle vai oliko se kotona. Eihän se olisi voinut tippua kiinni olevasta lompakosta (vai mitä?), joten pähkäilin että sen on pakko olla kotona pöydällä, jossa lompakko oli ollut levällään muutaman päivän.

Riimin käyttäytyminen junassa (johon kerettiin nipin napin) oli iso positiivinen yllätys. Neiti otti reissun lunkisti nukkuen selällään junan keskikäytävällä. Mikä ihmeen stressi? ;) Toinen odotti jopa kiltisti, kun kävin noutamassa ravintolavaunusta lusikan salaattia varten.

Parempaa ilmaa ei olisi voinut sattua reissulle. Aurinko paistoi Seinäjoella pilvettömältä taivaalta, melkein oli hieman liian kuuma. Riimi käyttäytyi esimerkillisesti ihmisvilinän keskellä asemalla. Kontaktia otettiin pyydettäessä ja ihmiset ohitettiin reippaasti. Tiinaa ei toinen meinannut tunnistaa ennen kuin Tiina aloitti 'pentupentupentu' lässytyksen. :) Häntä heilu, ilopissit pääsi ja kaikki oli niiiiin ihanaa.

Päivä oli kokonaisuudessa ihan mahtava. Iso kiitos siitä kuuluu Tiinalle! Vastaanotto oli vieraanvarainen (kuin myös koirien puolesta ;) ). Tiina sai myös soitettua kaikille Riimin sisaruksille ja päivästä kehkeytyi todellinen pentutapaaminen. Ensimmäistä kertaa ärsyttää ihan oikeasti et asuu näin kaukana.. Niin kivaa meillä oli. Riimin sisko Esta oli lähes saman kokoinen meidän penikan kanssa. Riimi oli ehkä sentin isompi. Poijjaat oli sitten kumpikin vuorostaan tyttöjä isompia (phew.. :) ). Edi näytti aivan Sanin kopiolta. Painonsa puolesta kaikki pennut oli aika samoissa numeroissa. Eli hyvältä näyttää (paitsi jos kaikista tulee ihan liian isoja..).

Eli siis, KIITOS Tiina! :) Muuttoapu-kutsua odotellessa.. ;)

Kuvia maanantailta tulee tässä sitten kun Seinäjoen suunnalta niitä saan..

Muuten ainoa lomaviikko on mennyt aika hyvin 'lomaillessa'. Aamuisin on nukuttu pitkään (jopa Riimi). Neiti pyrkii sänkyyn aamulla 7 aikaan ja sen jälkeen nukkuu jopa sinne kymmeneen. Luksusta! Äitiäni on tullut käytyä katsomassa, samoin mummoani ja torstaina nähtiin A:ta koirineen 'viimeisen' kerran. Kamera oli mukana ikuistamassa pentujen riekkumista ja nättiä ilmaa. :) Seuraavan kerran kuukauden päästä nähdään. No worries, pian se menee!

Kuvia torstailta (6.8.09)

Virallinen posetuskuva, neiti huimat 17,5 viikkoa!

Niin, ja selvisihän se henkilökortin arvoituskin. Se oli tippunut asemalle maanantaina, kun kävin ostamassa lippua. Joku ihana ihminen oli vienyt sen poliisiasemalle, jossa se sitten odotti noutajaansa. Kyllä oli niin kiitollinen olo siinä vaiheessa ja tein myös uuden päätöksenkin; uusi lompakko on ostoslistalla heti ensimmäisenä.