6kk kuulumisia

Taas näitä tällaisia päiviä.. Kyllä, blogin päivittäminen on jäänyt. Iso osa on kyllä ollut ihan laiskuutta ("ja huomenna ihan varmasti kirjoitan jotain!") ja joinakin (harvoina ;) ) päivinä ei vaan ole kerennyt tai jaksanut. Ja tänään, kun jaksaa, niin ei voisi vähempää tämäkin vastustaa. Joku oli unohtanut salasanansa blogspottiin eikä päässyt sisälle. 10min kokeilujen jälkeen alkoi olla jo hiukan you f*king gotta be kidding me!-olo. Mutta ei kait siinä muu auttanut kuin luoda uusi salasana. *roll eyes*

No mutta anyway. Puolessatoista kuukaudessa kerkiää tapahtua ihan hirmusti. Meidän pieni rinsessa on jo liian iso! Yli puoli vuotta! Ei uskois. ;) Karvat on kasvanu, häntä ei oo enää sellainen pitkä liehula vaan se jopa little by little muistuttaa sheltin kaunista puuhkaa. Koko on aikalailla sopiva, oisko Riimi sentin Ronjaa matalampi (jospa me saatas oikea mitta joululomalla). Nyt kun vain ne juoksut alkais ni me oltas kaikki tyytyväisiä. Oispa ees varmuus siitä, ettei ipana meinaa hirmuista kasvupyrähdystä ottaa.

Pentukurssihan loppui tuossa lokakuun alussa (skipattiin itse asiassa viiminen kerta kun oli ehdottomasti päästävä Ouluun käymään - kerrankin sai exta-pitkän vk-lopun). Toissakirjoituksessa valitin tuota namien syömättömyyttä joka loppujen lopuksi ratkes yksinkertaisesti ihan vain sillä, että tunnin alussa minä pistelin palkkapussista nakkeja naamaan. Eipähän ollut ongelmaa tuon jälkeen nirsoilun kanssa. Ilkee naikkonen kehtasikin syödä Riimin namit! Ei hyvä ei. ;)

Lyhyesti summattuna talven tulossa on Riimin mielestä yksi ainoa huono puoli; illalla ja aamulla on pimeää. Pienen pennun pää on päättänyt, että se on hurjan pelottavaa. Postilaatikot, ihmiset (etenkin sateenvarjojen kanssa) ja isot puskat (jotka ihan varmasti hyökkää takaapäin kimppuun) ovat ne kaikista pahimmat viholliset. Meillä tosiaan oli pieni kausi tuossa muutama viikko sitten, jolloin päivän pitkä lenkki tehtiin luonnonsuojelualueelle valoisan aikaan kun eihän siellä mitään näe pimeän tullessa. Ihan oma vika - meillä ei oikeastaan tehty sen verran pitempiä lenkkejä pimeällä enkä edes tajunnu noteerata tuota pälyilyä mitä Riimi harrastaa (tai noh, harrasti). Samaan aikaan toisten koirien ohittamiset alkoi sujua paljon huonommin ja kahden koiran kanssa kävely muuttui hyvinkin tuskaiseksi. Toinen ei mene ohi ja toinen haluaa päästä ohi mahdollisimman nopeasti, josta seurasi aikamoinen kaaos. Viikon verran olen ihan vain suosiolla käyttänyt kumpaakin ulkona yksitellen mistä on ollut aivan hitonmoinen hyöty. Riimi ohittaa koirat unelmasti (ainakin suurimmissa määrin) ja kontakti on parempaa kuin ikinä. Luoksetulo on mennyt eteenpäin isolla askeleella ja muutenkin kaikki toimii paljon paremmin. Tästä se lähtee. :) Jospa mekin päästäisiin siihen normaaliin lenkkirutiiniin mahdollisimman pian sillä tenttikausi lähestyy. Siinä vaiheessa ei todellakaan ole aikaa lenkkeillä kahden koiran kanssa erikseen..

Kuvat on otettu eilen (24.10.). Ajattelin, että sama tulla vielä tässä vaiheessa käymään Oulussa, kun kerran maanantaina pitäisi muka aloittaa lukemaan tenttiin ja seuraavat 3 vk-loppua menee nenä kirjassa. Kuvia on tullut otettua aivan liian vähän ja nämäkin mitä A:n luona otettiin, meni ihan epätarkoiksi. :\ Joko ulkona alkoi olla liian hämärää, ettei kamera jaksanut toimia tai sitten vika oli ihan vain kuvaajassa. Sama kävi myös parisen viikkoa sitten kun käytiin Oulussa ja yritin veljeni pihalla ottaa edes muutaman kuvan. Olisikohan 100 kuvan joukossa oikeasti ollut 2 onnistunutta. Ketuttaa.. Noh, neiti tosiaan on kuvassa 6kk eli puolenvuoden posetuskuva olkoon sitten tuossa.