Tätä päivittämistä on sen verran jo tullu siirrettyä, että varmaan on parempi ottaa itteä niskasta kiinni ja vaan tehdä tämäkin alta pois. Olen ajatellu tätä blogia lähes päivittäin mutta tietäen, että haluaa kuitenkin kirjustaa vähän enemmän kuin pelkän lyhyen 'we are doing fine!'-tekstin niin sitten sitä on vain siirtäny ja siirtäny.. Ja kyllä, tällä hetkellä olisi oikeastaan miljoona muuta asiaa tehtävänä mutta kun jotain laiskotuttaa. Helpommalta tuntuu aloittaa tämän urakan kanssa kuin pakkaamisen, tiskaamisen, siivoamisen, joidenkin tavaroiden penkomisen tuolta kaapin nurkasta...
Nomuttajoo. Viime kirjotuksen lopussa valitin epäonnistuneista kuvista, joten seuraavana päivänä siitä otettiin uus yritys kuvien suhteen. Vähän niistä tuli hämäriä (siis ei-valoisia ;) ) mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Seuraavat 4 viikkoa todellakin meni nenä kiinni kirjassa. Oli muuten raskasta ja huono omatunto koirien puolesta. Pääosin mitään ylimääräistä ei tehty. Onneks nuo on sellaisia, joilla ei pää hajoa heti samantien tekemisen loputtua. Riimi jaksoi tosi hyvin minimillä aktivoinnilla ja lenkkeilyllä. Reipas kakara.
Kyllähän Kuopiossa jopa luntaki oli. Lähes kaks viikkoa.
Huonolla ja vanhalla kameralla otettuja kuvatuksia. Päivämäärä taitaa olla 12.11. Kuvissa myös penikan upouudet valjaat. :) Ostettu muutamaa päivää aikasemmin. Ikää neidillä bout 6½kk.
Marraskuun lopussa viimeisten tenttien jälkeen käytiin Oulussa ns. viimeinen viikonloppu ennen joululomaa. Nopeastihan se meni mutta kivaa oli. A:ta ja koiruuksiakin kerettiin näkemään ees yhtenä päivänä. :) Mitään sen suurempaa ei sinänsä tapahtunut. Paitsi ehkä se, että Riimi pääsi käymään auton pesulla ensimmäistä kertaa. Reippaasti kakara käyttäyty. Ja ikäähän tuolloin neidolla oli melkein hurjat 7kk.
Kuvista se ei mitenkään niin erityisemmin näy mutta kehityksessä oli karvan puolesta menty etiäpäin. Pituutta ja tuuheutta oli tullu kummasti lisää. Jopa sinne kylkiinki hieman. :) Korvat oli tuossa vaiheessa ollu viikon verran pois liimasta. Mietin ja pohdin mitä tehdä niitten kans. Kumpiki oli yksinään hyvät mutta silti pikkasen eri paria. Sunnuntaina illasta ne nakattiin (plaah :( ) takas liimaan. Ei ne pahat ollu, kuvista voi huomata et ne oli suurimman osan ajasta tasapainossa. Mutta.. I wish for purrrfection..
23.11.-9.12.2009
Nämä kaksi viimeistä viikkoa on ollu todella kevyitä. Niin koulun suhteen ja muuteski. Oikeastaan ollu ehkä vähän liikaa vapaa-aikaa. Sitä laiskistuu. Pitkiä lenkkejä tehtiin joka päivä, kun valoisan aikaan päästiin metsään. Kyllä oli kivaa vaihtelua remmilenkeistä. Vaikka tällä nykyisellä alueella ollaan asuttu jo lähes.. 9kk (voi kauhia.. niin pitkään jo?!) niin silti iso osa metsäreiteistä on tutkimatta. Kartoitettiin vähän lisää luonnonsuojelualuetta ja löydettiinki tosi mukava metsätie. Pelkkää leveää tietä. Koirat saa revitellä täysillä. :) Ei yhtään huonompi. Pidemmällekki ois varmasti pystyny jatkamaan mutta me sitte aina käännyttiin takas tietyssä kohdassa. Tuntu et kakara alko väsymään sen verran, ettei jaksanu kuunnella käskyjä enää lopussa lähellä kotia. Joten sitte joskus joulun jälkeen ku meillä ollaan kasvettu hiukan niin voidaan käydä pidemmällä tutkimassa minne kaus reitti jatkuu. :)
Viikonloppuna (27.-28.11.) pitkää lenkkiä tehdessä me törmättiin 8viikkoseen islanninlammaskoiran penikkaan (mmm.. dementia iskee.. En kyllä me vannomaan oliko se just islantilainen..). Hurja paimentimen alku nimeltään Spoi. Ronja ei jaksanu tykätä ei sitte yhtään ja Riimi ei osannu oikein olla mitenkään päin, kun pentu yritti tulla örisemään ja puremaan jaloista. ;) Rehellisesti sanottuna; Ei, ei tullu pentukuumetta ei sitte yhtään. Mulle riittää tuo keskenkasvunen, jonka kans on vielä paljon matkaa edessä ennen ku siitä saadaan kunnon koirakansalainen.
Ainoa asia, mikä on aiheuttanu päänvaivaa näinä 2 viime viikon aikana, on kummanki koiran rapsuttelu. Jopa sen verran pahasti, että käytiin kummanki kanssa eläinlääkärillä. Riimi rapsutteli itseään jo Oulussa. Mitenkään sen ihmeemmin sitä ei noteerannu tai ajatellu. Automaattisesti oletti kakaran saaneen jotain sellaista, mikä ei sopinu sille (siellähän on koko suku tuputtamassa noille ruokaa, kun silmä välttää..). Kotona seuraavalla viikolla rapsuttelu vaan paheni, jolloin aloitin koiran päivittäisen turkin syynäyksen (mitään löytämättä; iho oli kunnossa, ei hilseillyt ja turkkia se ei tiputtanut). Ihan kun tämä ei olisi riittänyt - Ronja aloitti raaputtamisen viikonloppuna (marraskuun lopulla). Onneksi tähän sentään löytyi järkevä selitys: neiti päätti vaihtaa (omistajan iloksi selvästi) turkkinsa. Tosin, kyhnyttäminen oli todella paljon huomattavampaa kuin ikinä aikaisemmin. Piti ihan miettiä useampaan kertaan, kutiseeko Ronja tuohon malliin aina kun se vaihtaa turkkia.
Seuraava viikko meni lähinnä seuraillessa tilannetta ja Riimiä pestessä rauhoittavalla shampoolla. Ipanan tilanne pysy kutakuinkin samana mutta viikonloppuna Ronjan iho oli selvästi pahimmillaan. Karvattomia laikkuja oli muutamassa kohdassa ja iho oli melkein verillä. Maanantaina soitettiin eläinlääkärille ja eiliselle,tiistaille (8.12.), saatiin aika. Tosin, yritin aamulla ettiä iholta ärtyneitä kohtia, mutta hyvältähän se näytti. Oli itsestään rauhoittunu lähes kokonaan. Melkein teki mieli soittaa ja perua mutten sitte kehannu Riimin takia. Joten lähes 80 euroa köyhempänä ja koirilla strongholdit niskassa saatiin ainaki varmistus siitä, ettei noilla pitäis mitään ulkoloisia olla. Ell ei löytäny mitään ja totesi Riimin turkin huippuhyväksi.
Se vain itteä ketuttaa, etten muistanu kysyä muutamaa asiaa vaikka olin jo mielessä listaillu muutamia juttuja. Vitsillä mietin samaisena aamuna ottavani kirjotetun listan mukaan, ettei mitään unohu. Joo-o. Ois voinu. Pitää sitte Oulusta kysellä Riimille rokotuskirjasta niin ei tarvi rekkaria raahata joka paikkaan, kun suhteellisen harvoin sitä loppujen lopuksi kuiten tarvii (yhden rekkarin hukanneena tää ois parempi pysyä tallessa).
Viime viikon loppu meni oikeastaan aikalailla netin ääressä. Innostuin tutkiskelemaan raakaruokinnan saloja. Mukavastihan siihen meni lähes kolme päivää ja yötä, kun luki yli 100 sivusia keskusteluja läpi ajatuksen kanssa. Barffiahan ne sivut pääasiassa käsitteli mutta minen siihen alkais. Raakaruokinta pistettiin harkintaan. Viikon ahkeroinnilla voisin sanoa ihan varmasti, että kunhan lihaostoksille päästään, noille aletaan tuputtamaan sievästi eri lihoja. Meillä on tuo puoli ollu pidempään vähän heikosti edustettuna ja varsinki kun kutinat alko niin poistin kaiken ylimääräisen ruokavaliosta. Et jospa tässä kuukaudessa aikana oltas päästy edes siihen pisteeseen et, fifty-fifty nappulaa ja lihaa. Siihen tähtäillään. :)
Puuh. Superpäivitystä tehtynä edes hieman. Tarinaa varmaan riittäisi, jos vaan jaksais. Joku toinen päivä uusien kuvien kera. Alla tyynynvaltaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti